Viisikymmenvuotispäivänäni olisin voinut olla Helsingissä ravintolassa juomassa kuohuviiniä ja vastaanottamassa onnitteluja. Mutta valitsin toisin. Lensin työmatkalle Kairoon. Työmatkat kaukaisiin maihin olivat osa tehtäviäni, ja Kairossa
Lokakuu Moottoritien vieressä kulki maantie. Tiet kulkivat ajoittain lähekkäin ja Asko näki, miten vanhalla tiellä ajavan auton valot pyyhkivät pitkän, valkean kaistan mustaan asfalttiin. Tien
I Pöksyt leijuvat hiljaa tuulessa, yksi lahje kerrallaan ja vähän vinossa. Näyttää siltä kuin niiden kuuluisi liehua narulla aina, reikäisenä isännän merkkinä ja kieltomerkkinä. Ei
Kuopan pohjaa peittää parin sentin lumikerros. Kun yöllä lapioin kuoppaa umpeen, maa oli musta. Nyt valkoisen harson alta pilkottaa keltaista, vihreää ja ruskeaa. Saaran froteemekko.
Keski-ikäinen mies, sanotaan häntä Daveksi, katsoo suoraan kameraan, eikä näytä välittävän taiteesta. Kaksi nuorta vieressä silmäilevät älypuhelimiaan, mutta kaikkien muiden katseet ovat nauliintuneet ylöspäin, kohti
Miksi he eivät tule sisälle? Uuni raksuttaa turhaan, se on taas sammutettava. Otin piirakat liian aikaisin sulamaan, ne ovat ihan velttoja. Aina samanlaista, koputan ikkunaan,
Istun auringon lämmittämällä kivipenkillä goottilaisen katedraalin katveessa, katse kohti vastapäisen kukkulan laella nousevaa linnaa. Kaupungin kapeat kadut ja kujat levittäytyvät laakson yli joen penkereelle. Amboisen
