
Rastaankaan laulu ei enää soi
Kahvin pinta peittyy kylmään hyhmään. On huono olo, oksettaa. Tätä en enää juo. Päässä tykyttää. Yritän sulkea korvat. Kahvilan seinät kaikuvat, kun vastasyntyneen lapsen
Kahvin pinta peittyy kylmään hyhmään. On huono olo, oksettaa. Tätä en enää juo. Päässä tykyttää. Yritän sulkea korvat. Kahvilan seinät kaikuvat, kun vastasyntyneen lapsen
Tervehdys! En malta olla Teille kirjoittamatta, vaikka ette minua lainkaan tunne. Asia on nimittäin sellainen, että puolisen vuotta sitten tuli televisiosta lähetys, jossa Teidät ”bongasin”,
En oikeastaan pystynyt näkemään mitään. Kuumuus oli kaikenkattavaa, ylitsevuotavaa. Paahde iholla litisti minut maata vasten, litteäksi kiveksi, juureksi maanpeitteisiin. Tunsin iholla hien kiemurtelevat hitaat
Milla: – Äiti mä haluun jätskin! Koko loman olen jaksanut olla iloinen ja reipas äiti, innostua lapsen tekemistä hiekkakakuista, kannustaa kiipeilemään telineissä, ”kiivetä saa mutta
Jos katsoo tiettyä maisemaa liian kauan, se jotenkin häviää. Ei pysty enää näkemään paikkoja tarkasti, ei havainnoimaan niiden oikeaa luonnetta. Näin minulle oli käynyt Pitäjänmäellä,
Kun musiikki alkaa soida, Eena näkee Suikkasen astelevan ovesta reteästi kuin omaan tupaan ja pistelevän tiskille. Eena itse on pubin perällä karaokenurkkauksessa juuri puikkoihin päässeenä.
Viisikymmenvuotispäivänäni olisin voinut olla Helsingissä ravintolassa juomassa kuohuviiniä ja vastaanottamassa onnitteluja. Mutta valitsin toisin. Lensin työmatkalle Kairoon. Työmatkat kaukaisiin maihin olivat osa tehtäviäni, ja Kairossa
Lokakuu Moottoritien vieressä kulki maantie. Tiet kulkivat ajoittain lähekkäin ja Asko näki, miten vanhalla tiellä ajavan auton valot pyyhkivät pitkän, valkean kaistan mustaan asfalttiin. Tien
I Pöksyt leijuvat hiljaa tuulessa, yksi lahje kerrallaan ja vähän vinossa. Näyttää siltä kuin niiden kuuluisi liehua narulla aina, reikäisenä isännän merkkinä ja kieltomerkkinä. Ei
Kuopan pohjaa peittää parin sentin lumikerros. Kun yöllä lapioin kuoppaa umpeen, maa oli musta. Nyt valkoisen harson alta pilkottaa keltaista, vihreää ja ruskeaa. Saaran froteemekko.
Keski-ikäinen mies, sanotaan häntä Daveksi, katsoo suoraan kameraan, eikä näytä välittävän taiteesta. Kaksi nuorta vieressä silmäilevät älypuhelimiaan, mutta kaikkien muiden katseet ovat nauliintuneet ylöspäin, kohti
Miksi he eivät tule sisälle? Uuni raksuttaa turhaan, se on taas sammutettava. Otin piirakat liian aikaisin sulamaan, ne ovat ihan velttoja. Aina samanlaista, koputan ikkunaan,