Anna on noussut ylös ja hivuttautunut lattialle matalasta sängystään. Anna on vasta kaksivuotias mutta äiti ei pidä häntä enää pinnasängyssä.
Ehkä äiti on ajatellut, että on nopeampaa lähteä karkuun, napata Anna kainaloon, hoputtaa isoveli matkaan, lätsä päähän, takki harteille ja kumisaappaat sukattomiin jalkoihin.
Anna heräsi yöllä meteliin. Ilmassa haisi joku väkevä, paha ja miehen soperrus ja kiroilu levisivät eteisestä makuuhuoneeseen. Anna tepasteli katsomaan lähempää. Hänen pieniä jalkojaan paleli. Keittiön ikkuna oli auki ja sieltä puhalsi kylmä tuuli. Pyjama oli veljen vanha. Paita oli venähtänyt muodottomaksi ja housut pysyivät juuri ja juuri hänen vyötäröllään. Kuminauha ritisi mutta Anna nosti housujaan kainaloihin asti. Siitä ne taas putosivat niin, että pakarat näkyivät.
Anna raapi takapuoltaan ja nojasi oven pieleen. Hänen jalkansa olivat makuuhuoneessa, hartiat ovilistassa ja hiukset osittain eteisessä.
Otsatukka oli liian pitkä ja Anna puhalteli sitä pois silmiltä. Hiukset olivat sileät ja liian lyhyet, jotta ne olisivat yltäneet korvan taakse.
Äiti huusi. Isä istui lattialla. Anna ei ymmärtänyt sanoja, joita kuuli.
Äiti muuttui kiveksi, hänestä tuli kallio, ilmeetön graniitin pala, märän, kirjavan asfaltin näköinen. Silmät kapenivat ja äidin katse ulottui kauas. Annaa hän ei nähnyt.
Taas ovi pamahti. Missä mummo oli?
Anna meni eteiseen mutta jähmettyi paikalleen. Kauhu sotkeutui hänen mieleensä, päähän, hengitykseen, jalkoihin. Hänen päässään kihisi eikä hän muistanut, että olisi koskaan pelännyt mitään näin paljon. Ei edes naapurin suurta koiraa, joka tunki liian lähelle, läähätti ja halusi nuolaista Annaa.
Äidin turkki oli paikallaan ja vaatenaulakossa näytti olevan turkkeja loputtomiin. Turkki turkilta, takki takilta – Anna yritti laskea, montako niitä oli mutta ne eivät loppuneet ja lopulta Annasta tuntui, että ne kaikki kaatuvat hänen päälleen.
Eteinen jatkui ja jatkui eikä Anna saanut otettua askeltakaan vaikka olisi halunnut kävellä eteenpäin ja nähdä, missä huoneiston raja on.
© Mirja-Liisa Kinnunen. Kaikki oikeudet pidätetään.